Heinälato kevättalvella 2015
Hyvää alkanutta vuotta 2016! Vuoden lopulla lupasin näyttää, millaisia muutostöitä vanhaan heinälatoon ja sen vieressä sijaitsevaan riiheen tehtiin viime kesänä. Yllä onkin kuva aloitustilanteesta kevättalvella 2015. Heinälatoa on tarvittu maatilalla kuivien heinien säilytykseen viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen tilaa ei ole käytetty muuhun tarkoitukseen, mutta muistoina menneistä työläistä vuosista sisältä löytyvät edelleen puimakone vuodelta 1939, pärehöylä sekä useita työkaluja ja heinäseipäitä.

Kutvolan tilalla on jäljellä muutamia vanhoja piharakennuksia, kuten heinälato, riihi, aitta ja viljan kuivaukseen käytetty rakennus. Muuttaessani perheeni kanssa tilalle vuonna 2010 aloin tutustua vanhoihin rakennuksiin paremmin samalla kun ulkoilin päivisin lasten kanssa.
Kiinnostus historiaan ja vanhoihin asioihin yhdistää meitä tilan isännän kanssa ja niinpä rakennusten uudelleen käyttöön ottaminen houkutti kovasti. Heinäladossa erityisesti sen suuri ja korkea sisätila antoi mahdollisuuden ideoida sinne toimintaa.

Varsinainen tilan raivaus alkoi käsipelillä tutkimalla rakennuksen pohjaa ja rakenteita, jotta avuksi voisi myöhemmin ottaa koneita. Alkuinnostuksessa heinälatoa tuli siivottua vanhoista heinistä puoleen väliin saakka perinteisellä heinähanko-meiningillä.
Samalla pääsi matkustamaan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin hevoset ovat ajaneet ovista kärreineen hurjaa vauhtia lähipeltojen heiniä ja tilan isännät ovat nostelleet niitä heinähangoilla alas. Heinäladossahan on läpiajettavat ovet, joten työtä on varmasti rakennuksessa riittänyt. Seinän takana sijaitsevan riihen historiasta muistuttavat nokeentuneet seinät ja heinien alta pilkottava kiviuuni.

Heiniä keväisessä pakkassäässä pöllyttäessä seasta löytyi pieniä aarteita. Jossakin työvaiheessa tarvitut sanomalehdet olivat jääneet kerrosten väliin ja nehän hauskuuttivat löytäjäänsä yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin!
Siivouksen edetessä ajoittain tuli koettua epätoivonkin hetkiä, sillä epätasainen pohja tuntui mahdottomalta tyhjentää. Eräänä talvipäivänä lautojen välistä tipahti eteeni jotain, jonka voimalla työtä jaksoi jatkaa eteenpäin ❤

Myöhemmin, kun kysyin asiasta, mieheni kertoi että hän oli piilottanut kiven lapsena heinälatoon. Hänen lapsuudessaan latoa ei juurikaan enää käytetty työhön, vaan lapset hyödynsivät sitä lähinnä leikkipaikkana.
Tässäpä hieman tietoa latoprojektin alkuvaiheista. Seuraavaan blogi-tekstiin tulee kuvia millainen ladosta tehtiin ja missä käytössä se viime kesänä oli.
~Riika~